Raija-Riitta Luiro-Piipon kaksi puhetta Liittovastuustossa 21-22.5.

PUHE 1  /Yleiskeskustelu

Arvoisat Puheenjohtajat ja toverit

Olemme vihdoin siirtyneet nauttimaan kasvu- ja työllisyyssopimuksessa sovitun yleiskorotuksen vaikutuksista.

Jos oikein muistan, oli sopimuksen hyväksymisen ehtona usealle puhujalle syksyllä tuo silloin esiin tuotu tukipaketti.

Vanha sanonta joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään, aion nyt kuitenkin uhmata viisautta, en kuitenkaan halua ruoskia vaan kerron jäsenien mielipiteen joka minulle on tärkeä kriteeri päätöksiä tehdessäni. Lyhyt oppimäärä siis, siitä miten ei pidä uskoa mitään mikä ei ole paperilla ja nimillä vahvistettuna.

Kehysriihi ja lupaukset tukipaketista ja mitä oikeasti jäsenistömme sai sopimuksen kanssa.

Ansiotuloveron inflaatio- ja ansiotaso tarkistukset jätetään ensivuonna tekemättä. Eli verotus tulee kiristymään 2015.

Asuntolainojen korkovähennysoikeutta pienennetään.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan, toki tavoitteena on kohdistaa säästö korkeimpia työttömyyspäivärahoja saaviin,… toivottavasti näin käy.

Lapsilisät tulivat Suomen lainsäädäntöön 1948, pohjoismaisen mallin mukaan.

Se oli ensimmäinen laaja toimeentuloturvan muoto köyhille perheille Suomessa.

Hallitus antoi jo 2012 uuden lakiesityksen vuosien 2013 – 2015 indeksikorotusten perumisesta.

Esityksen mukaan kyseisiä indeksikorotuksia ei tehtäisi myöskään takautuvasti vuoden 2015 jälkeen, vaan näin ollen lapsilisien tason aleneminen jäisi pysyväksi. Lisäksi kehysriihessä hallitus sitten päätti leikata niitä vielä 7.4 % tämäkin koski kaikkia lapsilisän saajia.

Asuminen on kallistunut ja sitä kautta myös vuokra-asuminen Tilastokeskuksen mukaan vuokrien vuosinousu oli vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä 3,7 prosenttia. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat koko maassa keskimäärin 3,5 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 4,0 prosenttia.

ARA-asuntojen vuokrat nousivat koko maassa 4,0 prosenttia.

Sähkön hinta on noussut 12  % mikä tarkoittaa kuluttajalle (0,2 senttiä kilowattitunnilta) ja se koskee siis myös kotitalouksia.

Ruuan pitäisi olla kuluttajille perushyödyke,

ahneudesta kertoo varmaankin se että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet keskimäärin 4,5 prosenttia, joka on selvästi yleistä inflaatiovauhtia nopeampi nousu. Tämä saattaa johtaa niin kuin kaikki tiedämme myös työttömyyteen palvelualoillakin. Huikea lista eikö totta?

Tuo maaliskuussa saamamme 12 senttiä ei riitä kun välipalaksi.

Erilaisia elvytyskeinoja on yritetty, valitettavasti se vain on lisännyt omistavanluokan varallisuutta. Raha on paljon mutta se valuu vain tiettyihin taskuihin.

Lisäksi tämän päivän vitsauksena on lisäksi se että meiltä työnantaja edellyttää että olemme tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Näin meidät on sidottu työpaikkaamme. Tosin, palkassa se ei edelleenkään meillä näy, tämäkin etu palvelee työnantajia ja heidän pankkitilejään.

Talouskriisit käyvät meille tavallisille ihmisille kalliiksi seurauksina on aina työttömyyttä ja köyhyyttä.

Omat jäsenemme kärsivät työttömyydestä johon emme ainakaan suoraan ole syypäitä, siinä on maan hallitus auttanut kiitettävästi.

Mutta heikoista sopimuksista olemme vastuussa niin hallitus kun valtuustokin kuten tuossa alussa sanoin.

Ei siis ihme että jäsenemme kyseenalaistavat johtamisen ja edunvalvonnan. Tyytymättömyyteen on kyllä aihetta, sitä ei todellakaan käy kieltäminen.

Eläke keskustelu on meneillään, kuten valtuuston puheenjohtaja totesi. Kun työnS aloittaa 18 vuotiaana ja tekee tekee rahaa työnantajalleen rapiat 45 vuotta, alkaa ihminen olla metallin verstailla jo parhaat päivänsä nähnyt. Työelämä on kiireistä ja meillä fyysisesti raskasta.

Kun elämä siihen asti on ollut taistelua leivästä ja toimeentulosta ei ole kyetty miettimään tulevaisuutta, ei ole ollut mahdollisuutta sijoittamiseen tai eläkejärjäsetelyihin kuten johtajillamme joilla se kuuluu työetuisuuksiin.

Eläkeikä on aina veitsenterällä, milloin ministerimme miettivät sitä hiihtäessä milloin saunoessa. Yksikään ulkopuolinen päättäjä ei ymmärrä metallin työpaikkojen työolosuhteista ja työstä, he tekevät päätöksiäö pelkkien tutkijoiden antamien käyrien perusteella.

Toivon todellakin että SAK:ssa nyt ollaan hereillä ja että sinne on saatu kaikki tieto palkansaajien ennenaikaisista eläköitymisistä, osa-aikaisista kuntoutuseläkkeistä ja pitkistä sairaslomista näiden syistä. Työpaikoilla käydään työkykyä arvioivia keskusteluja useita vuodessa. Valitettavasti näitä keskusteluja käydään usein vielä liian myöhään ja se on valitettavaa. Mielipiteen on selkeä, eläkeikää alarajaa ei pidä enää nostaa, eliniän kertoimen poistuminen pitää siitä kyllä meillä huolen.

Mitä sitten kuuluu keskipalkalle, kysyy jäsenistö

Työpaikoilla on keskusteltu vilkkaasti keskipalkasta ja erillisistä lisistä oka korvaisi keskituntiansion. Tuo kompensaatio pelottaa nyt syystäkin.

Palkka on kuten jo alussa sanoin Metallityöntekijän elinehto, sitä ei saa eikä pidä millään tavoin heikentää. Jos siitä ei saada mitään hyötyä jäsenistölle niin mielestäni turhat neuvottelut pitää lopettaa.

Nöyryys ei ole hyve neuvottelupöydässä nyt odotetaan metalliliitolta hyökkäävämpää asennetta mitä tulee edunvalvontaan ja niiden neuvotteluihin.

Varsinkin nuoret metallityöntekijät on saatava vakuuttuneiksi että edunvalvonta on taitavissa käsissä, joten malttia ja viisautta tulevaisuuden ratkaisuihin.

---

PUHE 2

Arvoisat toverit,

Valtuuston jäsenet saivat kotiin postin kautta ammattiosastojen järjestöllistä ja taloudellista tilaa koskevan väliraportin.

En tiedä tähdätäänkö tässä nyt siihen, että ammattiosastojen tulisi yhdistyä suuriksi kokoomaosastoiksi. Näin esimerkiksi työpaikkaosastojen kohdalla asia saattaa johtaa katastrofiin. En usko että oman ammattiosaston ihmiset ilahtuvat hurraahuutoihin jos tällainen tilanne meille tulisi eten.

Näen kuitenkin asian niin että ammattiosastot ovat ne keuhkot jotka kuljettavat happea liiton nk. verenkiertoon jotta liitto kykenisi toimimaan ja olisi ylipäätään liitto.

On tärkeää kunnioittaa jäsenistöään ja sen toimintaa. Ei pidä väkisin tehdä ratkaisuja tai ylipäänsä ohjata toimintaa ylhäältä, on mahdollista että Hapen juoksuttamisessa saattaa muuten tulla pahoja katkoksia jos tarve ei lähde oikeasta päästä eli ammattiosastoista.

Siinä saattaa käydä niin että toiminta haavoittuu laajemmaltakin, jopa pysyvästi. Niin kuin tuossa selvitystyössä oli todettukin

On tärkeää että ihmiset keskenään ammattiosastoissa ja niiden toimikunnissa hakevat parhaat ratkaisut juuri heille. He myöskin hakevat sen oikean kumppanin jos yhdistymiseen on tarvetta. Silloin saadaan kaikki hyöty jäsenistölle, ja sehän on ammattiosaston tehtävä hakea parhaat vaihtoehdot jäsenistölle.

Kaikki ammattiosastot on perustettu työväestön tarpeesta, erittäin kovalla työllä ja rakkaudella, silloin on huomioitava ja hyväksyttävä se että ratkaisuissa puhuu ensimmäisenä tunne ja sitten järki ja lopuksi taloudellinen puoli.

Kuten kaikki tiedämme, monilla ammattiosastoilla on kiinteää omaisuutta joka antaa jäsenistölleen etuja. Jäsenistö harvoin haluaa jakaa tuollaista omaisuutta tällaisissa naimakaupoissa.

Muistutan vielä vaikka sen hyvin tiedättekin että, ammattiosastot ovat itsenäisiä rekisteröityjä yhdistyksiä. Toimikunnat on valittu demokraattisesti jäsenten äänillä. En tosiaan kannata että tehdään pakkoliittoja vaan liiton mielestäni tulee auttaa ja tukea. Ammattiosastojen toimijoille ja jäsenille pitäisi antaa mahdollisuuksia. Saattaa olla että silloin päädytään sopuisastikin yhdistymään. Se taitaisi olla paras tapa toimia tässä asiassa.

 

---