Terveiset Metallin kevätvaltuustosta 26-27.5.06.06.2015 METALLIN VALTUUSTON KEVÄTKOKOUS
Metallin kevätvaltuusto linjasi tulevaa ja ennakoi, että vaikeuksia on tulossa edunvalvontaan. Hallitusneuvotteluja käyvien kolmen puolueen näkemykset AY -liikkeestä ja työläisen oikeuksista oli jo kuultu ensi metreillä. Usean valtuutetun näkemys oli, että työaikojen pidennys ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Tärkeintä olisi, että työnantajat myös sitoutuisi investoimaan tähän maahan. Valtuusto keskusteli usean puheenvuoron ajan jäsenistön edunvalvonnasta. Yhteisenä näkemyksenä oli, että jäsenten etuja ei enää voi heikentää. Toivon sanojen ja tekojen kestävän elokuulle saakka jolloin vuoden kestävä sopimuksen jatko työllisyys- ja kasvusopimukselle olisi tarkoitus solmia. Sanoma, jonka toin puheessani julki, on sama varmaan jokaisessa ammattiliitossa. Oikeisto, me laitamme teille kampoihin. Haluatteko te aivan oikeasti kokeilla, että löytyykö meiltä joukkovoimaa. Yhä useampi jäsen on kyllästynyt tukemaan työnantajansa pankkitiliä, perheensä kustannuksella. Keskustelu pyöri tulevaisuuden ympärillä mikä oli erinomainen asia. Todettiin että jäsenistö ei halua luopua työajan tasaamisesta. Matti Pekkasen mukaan on nimetty ”pekkaspäivät” eli työajan lyhennysvapaat syntyivät tulopoliittisten ratkaisujen yhteydessä 1984 ja jotka otettiin käyttöön työajan lyhentämiseksi neljäkymmentä tuntia viikkotyöaikaa tekeville. Emme voi antaa myönnytystä työnantajien vaatimuksesta luopua oikeudestamme lakkotaisteluun. Se on laissa oleva oikeus ja ainoa aseemme kun taistelemme työnantajaliittojen sanelua vastaan. Ennen hallitusohjelmaneuvotteluita nähtiin erikoinen harjoitus, kun pääministeri Sipilä pyrki saamaan kokoon yhteiskuntasopimukseksi kutsumaansa työmarkkinasopimusta pika-aikataululla. Sopimus kaatui vähemmän yllättäen omaan mahdottomuuteensa. Tämä puhutti myös valtuutettuja. Kokouksen aikana emme vielä tienneet hallituksen lopullista kokoonpanoa ja hallitusohjelmaa. Tiesimme, että kun neuvottelut kariutuivat nk. Yhteiskuntasopimuksen ympäriltä, niin siitä sitten lähdetään hakemaan järeämpiä aseita lähitaisteluun. Mutta isona yllätyksenä nämä nyt kaavaillut asiat silti tulevat. Hallitus on päättänyt hävittää hyvinvointivaltiomme, ohjelmassa maksajina pieni ja keskituloiset, eläkeläiset ja lapsiperheet. Suurituloisten osallistuminen talkoisiin jää näillä näkymin hurskaiden toiveiden varaan. Uskon että me kaikki olemme samaa mieltä siitä että, oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny hyväntekeväisyyden kautta, vaan oikeudenmukaisten päätösten kautta, Jos veroihin ei saa koskea, vaikka niiden kautta on mahdollisuus saada hyvinvointi yhteiskuntaan. Jokainen oivaltaa, että verojen nosto tai lasku on demokraattisin toimenpide ja ehkäisee eriarvoisuuden. Nyt jos koskaan olisi progressiivisen verotuksen aika, jolla tämä ns. "kestävyysvaje" saataisiin paikattua. Viestinä valtuustosta kaikille työntekijöille on tärkeää se, että meillä kaikilla on selkeä päämäärä ja teemme sen selväksi niin ammattiliitolle ja heidän edustajilleenkin. Työehtosopimukseen ei saa kajota heikennyksillä. Lomaraha ja pekkaspäivät ovat ansaittuja. Työajan pidennys ei edes auta työttömien työllistymistä. Kuntoutus toimintaa tulee jatkaa koska se on työkykyä pidentävää ja säästävää toimintaa. (Lakkautetaan AURA-kuntoutus vuoden 2016 alusta eli ennen kuin sitä ehditään käynnistämään. AURA-kuntoutus on 2016 alusta voimaan tuleva uusi määräraha, johon on yhdistetty Aslak ja TYK-kuntoutus (työkykyä ylläpitävä kuntoutus), johon on tarkoitus käyttää 20,6 M€ vuodessa) Koulutus tulee olla kaikkien mahdollisuus siitä huolimatta mihin yhteiskuntaluokkaan kuulumme. Huomioitavaa on myös, että hallitus haluaa kaikkein heikompiosaisilta suurimman potin. Perusturva tulee aivan varmasti järkkymään, ja uskon sen kohdistuvan meihin kaikkiin välittömästi ja välillisesti. (Leikkauksista ja veromuutoksista 16 prosenttia osuu eläkeläisiin ja 15 prosenttia lapsiperheisiin. Eläkeläisillä suurin vaikutus tulee kansaneläkeindeksin jäädyttämisestä. Tärkeänä pidettiin myös sitä että työpaikoilla keskusteltaisiin ammattiliittojen tarpeellisuudesta ja siitä mitä voitaisiin tehdä jotta ammattiyhdistysliikkeen ja jäsenistön vuoropuhelu olisi riittävällä tasolla. Jos järjestäytymisen asteemme on hyvä, voimme vaatia, emme tyytyä, siihen mitä meille annetaan. Nyt kun todellinen uhka on olemassa oman ammattijärjestömme toiminnan ja edunvalvonnan vaikeutumisesta, oli yhteishenki parempi kuin koko tänä aika minkä olen valtuuston jäsenenä ollut. Pidän tätä hyvänä alkuna toiminnallemme. Uskon että jos oikeasti olemme päättäneet selättää EK: n ja hallituksen uhkailut, meillä yhteisrintamana on siihen erinomaiset työkalut. Raija-Riitta Luiro-Piippo |