Raija-Riitan puhe Metallin valtuustossa 26.-27.5.201506.06.2015 Hyvät toverit Työnantaja puolelta on viime aikoina tehty esityksiä ja vaatimuksia työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittamisen ja lakkosakkojen korottamisen puolesta. Samalla vaaditaan lisää paikallista sopimista. Tosiasiassa, harvalla työpaikalla kyetään neuvottelemaan ja hakemaan ratkaisuja tasavertaisesti. Luottamusmiesten mukaan vähintään puolella työpaikoistamme on, huono neuvotteluilmapiirin ongelmana. Liian moni luottamusmies kertoo, että työpaikoilla sanellaan ja ilmoitetaan yhteisesti sovittavista asioista. Työntekijöiden toiveet ja tarpeet jäävät siis niihin juhlapuheisiin. Jokainen tässä salissa istuva tietää, että jos neuvottelut törmäävät seinään ja näkemykset ja tavoitteet työpaikalla menevät pelkästään työnantajan ajatusten mukaisesti, saattaa siitä syntyä niin voimakas aaltoliike joka purkautuu sitten ulosmarssina. Tätä työtaistelua asetta käytetään meillä vähän ja yleensä syyt jotka siihen johtavat ovat todella painavia. Muistetaan kuitenkin että oikeus työtaisteluun on kaikkein perustavaa laatuisin työntekijän oikeus. Siitä on vahvat Suomea sitovat kirjaukset muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksessa, ILO:n työoikeuden sopimuksissa, EU:n perussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Näistä sitoumuksista johtuen oikeus lakkoon on työntekijän perusoikeus. Vanha ohje kun kaikki menee hyvin pitää katso ikkunasta ulos (tuotantoon, jäsenistöön) kun jokin menee pieleen katso peiliin sieltä saattaa näkyä syytkin. Mielestäni ohje sopii meille kaikille. Kesän aikana käydään taas kerran palkka keskustelua, ja joudutaan tekemään päätös siitä jatkammeko vuoden tällä sopimuksella. Mihin on hävinnyt ajatus, että palkka on korvaus tehdystä työstä, toimeentulon lähde ja arvostuksen mitta. Meiltä vaaditaan palkkamalttia, eteläranta varoittelee meitä ahneudesta joka vie suomen konkurssiin. Miten on, johtajien palkkamaltin laita? Kukaan ei vaadi sitä johtajilta jotka bonusten, osinkojen ja vuosittain kohoavien palkkojensa kanssa keräävät satojen tuhansien kuukausipalkat puhumattakaan sitten kun eläkkeen aika koittaa. Lehtitietojen mukaan eräs pankki jakoi juuri ennätysmäärän osinkoja 44 % enemmän kuin edellisvuonna. Samalla nostettiin myös hallituksen palkkioita. Kuitenkin tämä samainen pankki vaatii työntekijöiltään säästötalkoita. Kumpi on parempi tavoite yhteiskunnalle, se että suomalaiset ovat vauraampia kuin ihmiset maailmalla keskimäärin vai se, että suomalaiset ovat köyhempiä kuin ihmiset maailmalla keskimäärin? Talouspoliittisessa keskustelussa palkkojen nousuun liittyy yleensä negatiivisia piirteitä. Miksi näin on? Mehän tiedämme, että köyhyys seuraa sukupolvien yli. Lapsuuden taloudellinen niukkuus jatkuu usein myöhemmin elämässä, monella tavoin, ja sekin maksaa. Köyhyys myös hävettää. Erilaisten tukien hakijan on esitettävä sosiaalitoimistossa elämänsä tiliotteina ja kuitteina, kaikki tarkistetaan moneen kertaan, elämä on kuin suurennuslasin alla. Sinulla ei ole oikeutta yksityisyyteen, kaikkia siirtojasi epäillään ja seurataan. Metallin tulee olla suunnannäyttäjänä palkkakeskusteluissa. On huolehdittava jäsenten hyvinvoinnista. Vaikka emme olekaan vallan ytimessä, mitä se sitten tarkoittaakin, niin tehdään tulevista ratkaisuista edes siedettäviä. Jos kaikki soudamme samaan suuntaan viisaudella ja rohkeudella, saavutamme ainakin sen paljonpuhutun torjuntavoiton. Muistetaan että sekin on voitto, jos pystymme torjumaan heikennykset. Raija-Riitta Luiro-Piippo |